Kunnia marttyyreille!
Marttyyrit ovat henkilöitä, jotka ovat kuolleet tai kärsineet suurta määrää aatteensa tai uskontonsa puolesta. Eniten kuullaan marttyyreistä kristillisissä piireissä, joissa pyhimyksiä muistellaan, kun heitä vainottiin ja tapettiin. Kuitenkin, tänäkin päivänä keskuudessamme, ehkei fyysisesti, mutta hengellisesti, marssii meidän oman kansan marttyyrit. Joka ikinen sankari, joka kaatui toisen maailmansodan aikana, sisällissodan aikana ja heimosotien aikana, taistellen ja puolustaen omaa isänmaatansa, on meille marttyyri.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa
Näin lauletaan Veteraanin iltahuuto -laulussa, se kuvastaa täydellisesti meidän näkökulmaa kaikkiin veteraaneihin ja marttyyreihin. He itse saattavat olla pian kaikki poissa, mutta heidän muista ei koskaan himmene. Mutta tässä artikkelissa, haluamme tuoda esille Suur-Suomen uudet marttyyrit.
Jamal
“Iloisuuden ruumiillistuma, rento ja peloton soturi. Täysin vailla ylimielisyyttä ja kopeutta, hän muutti minkä tahansa tilanteen vitsiksi ja hurmasi aseveljensä spontaanisuudellaan. Armoton vihollisiaan kohtaan, hän oli ihana ystävä läheisilleen. Hän odotti innolla ensimmäistä tehtäväänsä, veljeskuntamme natsaa ja periaatteita kunnioittavasti kantaen, koristaen ruumistaan NORD-vaakunalla ja täysin omistautuneena pohjoiselle perinteelle. Tuoden kuolemaa miehittäjille viimeiseen sekuntiinsa asti, hän lähti kunnian loisteessa, katumatta mitään ja hänestä tuli sankarillinen esimerkki nuorten sotureiden sisukkuudesta, jotka hylkäsivät porvarillisen vaurauden uskonsa vuoksi. Nyt hänen nokkeluutensa nauru kaikuu Korkeiden Salien holveissa, joissa hän on ottanut ansaitun paikkansa.”
Habara
“On uskomattoman vaikeaa jättää sinut. Olet pohjimmiltasi ihanteiden mies, arvokas, karismaattinen, elämää rakastava, paljon lukenut ja älykäs nuori mies. Ensimmäisellä tapaamisellamme, ennen kuin hän edes tunsi minua, hän kertoi minulle haluavansa todella taistella NORD-yksikössä. Syvästi kansallisen Karjalan ideasta innostuneena hän haaveili usein sen valoisasta tulevaisuudesta. Hänestä tuli nopeasti apulaiskomentaja, motivoitunut ja innokas organisaattori. Taistelija, naistenmies, vitsimies... Niin paljon voisi sanoa, eikä se kuitenkaan koskaan riitä. Hänestä tuli kaikkien ympärillään olevien rakastama, ja hänen poismenonsa on meille raaka, paranematon haava. Uskollisena aasainuskoisena hän lähti soturina ja otti paikkansa kaikkien sukupolvien sotureidemme loputtomissa riveissä.”
Artikkelin kirjoittanut: Danik
Artikkeli julkaistu: 30.04.2026
Artikkeli muokattu: 26.06.2026