Vanhoja tarinoita: Aunuksen kahdet valtiopäivät

Emme saa koskaan unohtaa kertomuksia ja tarinoita, joita taattomme ja heidän taatot ovat meille kertoneet. Siksi tässä osiossa julkaisemmekin jo vanhaa tekstiä, joka ei ole meille alkuperäistä. Aunuksen kahdet valtiopäivät on vuonna 1936 Suomen Heimosoturien liitoni julkaiseman Heimosoturi aikakauslehdessä nähty Aleksanteri Oilinkin teksti.

Suomalaisten vähälukuiset avustusjoukot, joihin kuului etupäässä oppikoulujen yläluokkien koulupoikia, olivat heimoaatteen innoittamina yrittäneet parhaansa vapauttaakseen kärsivän Aunuksen Venäjän ikeestä. Tämä nuorisojoukko oli lopen väsynyt, kun ei ollut mitään reservijoukkoa heidän turvanaan saivat he viikkomääriä valvoa laajalla taistelurintamillaan. Siitä huolimatta yrittivät he kaikin voiminsa pysyä vireillä, sillä olihan nyt kysymyksessa heimokansan vapauttaminen. Mahdollista on, että urhokkaat nuorukaisemme olisivatkin taistelussaan onnistuneet uhrautuvaisten päälliköittensä johdolla, ellei suomalaisia “punikkeja”, jotka olivat osittain oppineet tuntemaan Aunuksen maastoa, olisi ollut ylivoimaisin joukoin harvojen venäläisten mukana poikiamme vastassa. Tuskinpa venäläiset olisivat paljonkaan välittäneet näistä köyhistä perukoista ja niitten puolustamisesta, elleivät Suomesta paenneet “Suomen porvareita” vihaavat Mannerin yltiöpäät olisi petojen tavoin riehuneet heimokansamme keskuudessa sekä tuhontekijöinä taistelurintamilla. Näistä punaisista raakalaisista on paljon kertomuksia, kuinka he kiduttivat vangiksiottamiaan eläimellisellä tavalla. Heimosoturiemme ponnistelusta ja puhdistustyöstä oli ollut onnellisena seurauksena, että kesäkuulla v. 1919 oli jo suuri joukko Aunuksen kuntia saatu valkoiseksi. Aunuksen Väliaikainen Hoitokunta apunaan Aunuksen Väliaikainen Hallitus teki parhaansa saadakseen valloitettujen alueitten sisäisen kaaoksen jotenkuten ehjäksi. Kertomatta liikaa hallituksen puuhista siirryn heti kertomaan kahdesta merkkitapauksesta, nim. Aunuksen puhdistettujen alueitten eri kuntain edustajakokouksesta (5-7 p:nä kesäk. 1919) sekä Aunuksen kuntain edustajakokouksesta (13-16 p:nä heinäk. 1919). Kutsukaamme näitä kokouksia vaikka valtiopäiviksi, sillä sitä ne itse asiassa olivatkin heimokansalle, joka ensi kertaa sai vapaana valita edustajansa näille talonpoikaispäiville. Otan ensin puheeksi ensinmainitun kokouksen, joka pidettiin Vitelen pitäjän Rajakonnun kylässä.

Edustajia oli saapunut kaikista puhdistetuista kunnista, yhteensä 14 henkilöä, edustaen Vitelen, Tulemajärven, Vieljärven, Pyhäjärven, Kotkatjärven, Munjärven, Riipuskalan ja Säämäjärven kuntia. Kaikki edustajat olivat varustetut edustamainsa kuntain valtakirjoilla ja tunnustettiin heidät laillisiksi edustajiksi. Kokouksen avasi 5 p:nä kesäkuuta Väliaikaisen Hallituksen puheenjohtaja G. V. Kuttujeff, joka teki selvää Hallituksen synnystä ja sen siihenastisesta toiminnasta sekä lausui edustajat tervetulleiksi. Kokouksen avaaja esitti lähetettäväksi Suomen hallitukselle ja eduskunnalle tervehdyssähkösanoman sekä kehoitti läsnäolijoita valitsemaan kokoukselle puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Kerron näistä valtiopäivistä sen, minkä muistiinpanoni ja muistini myötenantavat. Koetan selostaa sellaisia kohtia, jotka meitä eniten kiinnostavat. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin maist. Pekka Supinen (Korniloff) ja varapuheenjohtajaksi maanviljelija P. Palosaari. Suomalaista pöytäkirjaa pitämään kutsuttiin Probus Rahikainen ja venäjänkielisen pöytäkirjan laatijaksi A. P. Saveljeff. Lausuttuaan kuntain edustajat tervetulleiksi, puheenjohtaja selosti vapausliikkeen syntyä, kehitystä ja tulevia mahdollisuuksia samalla toivoen yksimielisyyttä kokouksen päätöksiin nähden. Väliaikaisen Hallituksen puheenjohtaja esitti kokoukselle seuraavat kysymykset: a) hyväksyykö edustajakokous Väliaikaisen Hallituksen toiminnan? b) olisiko pantava toimeen yleinen liikekannallepano? c) raha-asiain järjestäminen, d) elintarveasiain järjestäminen, e) mihin toimiin voitaisiin ryhtyä työnpuutteen poistamiseksi? f) hallinnollisten laitosten järjestäminen. Kokous päätti yksimielisesti kannattaa luottamuksella Hallituksen toimintaa. Asevelvollisuutta toteuttamaan valittiin 5-miehinen komitea. Pantiin kokoon raha-asiainvaliokunta, johon tuli kokoonkutsujaksi P. Palosaari. Seuraavana p:nä eli 6 p:nä kesäkuuta jatkettiin kokousta. Raha-asiainvaliokunta oli saanut mietintönsä valmiiksi, jossa ehdotettiin otettavaksi valiokunnan esittämä summa lainana yksityisiltä pankkiliikkeiltä käytettäväksi ennen kaikkea siviiliväeston tarpeisiin työnpuutteen poistamiseksi. Tämä mietintö hyväksyttiin yksimielisesti.

Asevelvollisuuden suhteen päätettiin seuraavaa: Koko Aunuksen vapauttamiseksi olisi kutsuttava asevelvollisiksi kaikki miehet 18-30 ikävuosien rajoissa, 30-35 vuoden ikäiset saisivat jäädä koteihinsa odottamaan määräyksiä. Kaikki karjalais-syntyperäiset tulisivat kysymykseen asevelvollisuuskutsunnassa, huomioonottaen, että jos isä on vanhempi kuin 55 vuotta tai on kykenemätön ruumiilliseen työhön tai jos hän on ainoa työkykyinen talossa, jää poika nostokkaaksi. Lääkärintarkastuksessa sairaaksi havaitut ovat ainaisesti vapaat sotapalveluksesta j.n.e. Mitä tulee aunukselaisiin upseereihin on kysymys niistä armeijan ylipäällikön päätettävissä j.n.e. Pariisin rauhankonferenssia varten muodostettiin valmisteluvaliokunta. Kun kokous jatkui 8 p:nä kesäkuuta, Pariisin rauhankonferenssiin ehdotettiin viisi edustajaa, joista sittemmin tuli 3 valituiksi. Päätettiin perustaa Keski-Aunuksen Aluehallinto sekä liittyä Suomeen. Jos kaikki päättyy onnellisesti, on kutsuttava kokoon kansalaiskokous määrittelemään tulevia kohtaloita. Yksimielisesti päätettiin, että jokaiseen kuntaan on perustettava kunnallishallinnon yhteyteen avustuskomitea. Sotavahinkojen määrääminen jätettiin kunnallishallinnolle. Näiden hallintojen on valvottava, että kommunistiset opettajat ja virkailijat on erottettava. Perustettiin tuontivaliokunta, jonka oli esitettävä mietintönsä hallitukselle. Työttömyys päätettiin poistaa maanteiden korjaus- ja rakennustöillä. Otan tämän jälkeen käsiteltäväksi heinäk. 13 p:n valtiopäivät. Tähän tilaisuuteen saapui 9 edustajaa seuraavista kunnista: Säämäjärveltä, Pyhäjärveltä ja Munjärveltä. Kokoukseen otti osaa Aunuksen Väliaikaisen Hallituksen puolesta puheenjohtaja Georg Kuttujeff sekä 4 jäsentä ja Aunuksen Väliaikaisen Hoitokunnan puolesta puheenjohtaja P. Supinen sekä jäsenet I. Julin, J. Kujola, Nest. L. Eskola ja J. Seise. Tämä kokous käsitti tällä kertaa viisi Aunuksen valkoista kuntaa. Puheenjohtajaksi valittiin G. V. Kuttujeff, varapuheenjohtajaksi V. Saitseff ja sihteeriksi suomenkielistä pöytäkirjaa pitämään kansakoulujen tarkastaja A. Sadovnikoff ja venäjänkielistä majuri K. Hietasaari. Valtakirjoja tarkastettaessa havaittiin, että kaikilla kokoukseen saapuneilla edustajilla oli oikeus päättää kokouksessa esiintyvistä asioista. Kokouksen oli päätettävä seuraavista asioista: a) Karjalan eroaminen Venäjästä ja sen liittyminen Suomeen muutamain kuntain toivomuksen mukaan, b) valmistelukunnan jäsenten lähettäminen Pariisiin rauhankonferenssiin täysivaltaisina edustajina, c) raha-asiain järjestäminen valkoisessa Aunuksessa, d) kaikkien niitten asioitten käsittely, jotka voivat esiintyä tässä kokouksessa, e) Aunuksen Väliaikaisen Hallituksen jäsenten vaali.

Useitten muitten asiain jälkeen otettiin puheeksi, mihin suuntaan karjalaisten on mentävä ja mistä odotettava apua, Suomeltako tai Englannilta taikka joltain muulta maalta. Eräästä englantilaiselta rintamalta saapuneesta kirjeestä, joka koski Petroskoin valtausta, kävi selville, että Suomen vapaaehtoiset joukot voivat ottaa haltuunsa edellämainitun paikan, mutta sitten heidän on puhdistettava se sen takia, että sen ottavat lopullisesti hallintoonsa valkoiset venäläiset joukot. Kävi kuitenkin selville, että mainittu kirje oli venäläisen upseerin kirjoittama eikä siis englantilaisten lähettämä. Sen vuoksi ei tähän tarvinnut kiinnittää huomiota. Yhteinen ohjelma päätettiin laatia Suomen, Vienan ja Aunuksen edustajain kesken. Tämän jälkeen otettiin esille kysymys Karjalan jakamattomuudesta ja kaikkien kuntain alistamisesta Aunuksen Väliaikaisen Hallituksen hallinnan alaiseksi. Seuraavan kokouspäivän asioiden joukkoon lykättiin edustajain lähettäminen rauhankonferenssiin. Heinäkuun 14 p:n kokouksessa ilmaisivat aunukselaiset edustajat luottamuksensa Väliaikaiselle Hallitukselle. Kun oli mielipiteitä vaihdettu, päätettiin lähettää valiokunta tutustumaan Itä-Karjalan Toimituskunnan toimintaohjelmaan. Kokouksen puheenjohtaja esitti tämän jälkeen harkittavaksi kysymyksen Karjalan eroamisesta Venäjästä ja liittymisestä Suomeen. Tämän kysymyksen suhteen virisi vilkas keskustelu ja useat olivat sitä mieltä, että päätös ei voisi olla lopullinen, vaan tulee olemaan riippuvainen Pariisin konferenssista ja Kansainliiton päätöksestä. Laajan keskustelun jälkeen ja käsiteltyään asiaa kaikilta puolin teki kokous päätöksensä, jossa m.m. alleviivattiin sitä seikkaa, että viiden valkoisen Aunuksen kunnan edustajainkokous antaa Aunuksen Väliaikaiselle Hallitukselle huolenpito-oikeudet Aunuksen Karjalan kohtalosta. Iltapaivaistunnossa valittiin Pariisin konserenssiin 3 edustajaa. Tämän jälkeen kokouksia vielä pidettiin muutama päivä.

Huom: alkuperäistä tekstiä on hiukan munneltu ja sen kieliasua modernisoitu ja itse tekstiä lyhennetty hiukan.

Artikkelin kirjoittanut: Danik
Artikkeli julkaistu: 30.05.2026
Artikkeli muokattu: 26.06.2026